Ehdotuksia automaattisen liikennevalvonnan kehittämiseksi

lppy-logo

Sisäministeriö
Poliisiosasto
Kirkkokatu 13
00170 Helsinki

  1. Yleistä

Automaattisen nopeus- ja liikennevalovalvonnan kokeilu alkoi Suomessa 1990 -luvun alkupuolella.  VTT:n ja LP:n suorittamissa tutkimuksissa saatiin kokeilusta positiivisia tuloksia. Tieosuuksilla, jossa liikennettä valvottiin automaattisesti kameroilla, suuret ylinopeudet loppuivat lähes kokonaan ja henkilövahinko-onnettomuudet vähenivät lähes 10 prosenttia.  Saman suuntaisia tuloksia saatiin myös Norjassa ja Ruotsissa.

Teiden varsille asennetuissa valvontapylväissä olevien kameroiden avulla tapahtuvasta kiinteästä valvonnasta ilmoitetaan etukäteen nykyisin poliisilain (22.7.2011/872) 4 luvun 1§:n edellytetyn mukaisesti. Valvonnasta ilmoittaminen etukäteen lisää merkittävästi kuljettajan tietoisuutta kiinnijäämisriskistä, minkä automaattista liikennevalvontaa EU-maissa koskevan ESCAPE (Enhanced safety coming from appropriate police enforcement) -tutkimuksen mukaan on todettu olevan keskeisin ylinopeuksia hillitsevä tekijä. Etukäteisilmoittamisen on todettu myös lisäävän automaattisen liikennevalvonnan yleistä hyväksyttävyyttä tienkäyttäjien keskuudessa.

Suomessa automaattista nopeusvalvontaa suoritetaan tiehen upotetuilla sähköisillä ilmaisemilla kuten Norjassa. Vajaan kahdenkymmen viiden vuoden aikana ei tekniikan puolella ole tapahtunut sanottavaa kehitystä. Poikkeuksen tekee valokuvien digitalisoiminen ja datatietojen siirtäminen sähköisesti kentältä suoraan poliisin liikenneturvallisuuskeskukseen.

  1. Ehdotukset automaattisen liikennevalvonnan kehittämiseksi

Poliisin resursseja kuluu tällä hetkellä tekniikan omistamiseen sekä järjestelmän kehittämiseen ja ylläpitoon, mitkä eivät ole poliisin ydintehtäviä. Tästä seuraa, että poliisin resurssit ovat valvonnan suorittamisen mitoittava tekijä. Vaihtoehtona olisi, että Liikennevirasto omistaisi kiinteän automaattivalvontavälineistön ja  kehittäisi automaattivalvontajärjestelmää ja poliisi keskittyisi itse valvonnan suorittamiseen ja rangaistusten täytäntöönpanoon.

Tekniikan kehittyminen, tiedon käsittelyn nopeuttaminen ja automatisointi lisäisi myös poliisin resursseja valvonnan suorittamiseen. Tekniikan kehittyessä automaattivalvontaa tulisi lisäksi laajentaa muuttuvien nopeusrajoitusten alueelle. Tämä voisi myös lisätä automaattivalvonnan hyväksyntää, sillä tienkäyttäjä hyväksyy nopeusrajoituksen paremmin, kun se muuttuu olosuhteiden mukaan.

Liikenneturvallisuuskamerat tulisi asentaa sellaisille teille, joilla ajonopeudet ovat suuremmat kuin vallitseva nopeusrajoitus ja joilla on tapahtunut paljon onnettomuuksia. Tällöin kamerat toimivat informaation välittäjinä. Toisin sanoen tienkäyttäjä tietäisi, että kameran nähdessään kyseisellä tiellä on tapahtunut paljon onnettomuuksia. Lisäksi tarkoituksena on viestittää, että kamera on asennettu kyseiseen kohtaan auttamaan kuljettajia noudattamaan nopeusrajoituksia, alentamaan nopeustasoaan ja nopeuden alentamisen myötä estämään ennalta onnettomuuksia.

Siirrettävin valvontalaittein tapahtuvasta valvonnasta ei ilmoiteta etukäteen. Käsityksemme mukaan olisi  syytä selvittää se, missä määrin siirrettävästä valvonnasta tulisi ilmoittaa etukäteen, koska eräät tutkijat ovat arvioineet, että noin 50 prosenttia valvonnan vaikutuksista saavutetaan etukäteisilmoituksella. Siirrettävässä valvonnassa ehdoton vaatimus etukäteisilmoittamisesta vaikeuttaisi kenties valvontalaitteiston siirtämistä nopeasti valvontakohteesta toiseen, mutta esimerkiksi Ruotsissa, jossa etukäteisilmoitus aina on tehtävä, poliisi ei ole kokenut sitä minkäänlaisena ongelmana.

Kameravalvonnan hyväksyttävyyttä on pyritty lisäämään sijoittamalla kamerapylväitä sellaisiin paikkoihin, että kuljettajat näkevät perusteen paikan valintaan olevan selvästi liikenneturvallisuuden liittyvä. Sen sijaan kameroiden virittämiseen ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Resursseja käytetään tarpeettomasti kuvien ottamiseen suhteellisen pienissäkin ylityksissä suotuisissa liikenne- ja keliolosuhteissa. Resursseja automaattivalvonnassa pitäisi Suomessa kohdistaa erityisesti huonoihin liikenne ja keliolosuhteisiin, koska liikenneonnettomuuden vaara silloin on suurempi.

Eräissä maissa kuten Norjassa, Englannissa ja Hollannissa on ryhdytty mittaamaan keskinopeuksia vaarallisilla tieosuuksilla automaattisesti. Kokemukset ovat olleet varsin myönteiset. Automaattisessa niin sanotussa matka-aikavalvonnassa ajoneuvo tunnistetaan kahdessa valvontapisteessä A:ssa ja B:ssä, joiden matka-aika lasketaan. Automaattisessa pistenopeusvalvonnassa kuvataan ylinopeudella kulkenut ajoneuvo edestä ja kuvassa näkyy tällöin rekisterinumeron lisäksi myös kuljettaja. Matka-aikamittauksen ensimmäisessä pisteessä A ei kuljettajaa tarvitse kuvata, vaan riittää, että ajoneuvon rekisterikilvestä otetaan kuva. Vasta pisteessä B tulisi ottaa kuva sekä ajoneuvosta että kuljettajasta, koska kaikissa pohjoismaissa ylinopeuksista kuten muistakin rikoksista on syyllisyysperiaatteen mukaisesti vastuussa vain tekijä. Automaattinen matka-aika mittaus edellyttäisi, että poliisilain teknistä valvontaa koskevia säännöksiä tarkistettaisiin.

Ehdotamme, että teknisen valvonnan määritelmä muutetaan siten, että teknisellä valvonnalla tarkoitettaisiin myös ajoneuvon tunnistamiseksi tehtävää valvontaa. Määritelmä mahdollistaisi teknisen valvonnan kohdistamisen ajoneuvon kuljettajan lisäksi ajoneuvon rekisterinumeron tunnistamiseen. Nykyisin poliisiajoneuvossa kuljetettavalla kameralla tapahtuvan valvonnan on tulkittu jäävän teknisen valvonnan määritelmän ulkopuolelle siitä syystä, että toimenpiteen kohteena on ensisijaisesti ajoneuvo. Koska myös siirrettävällä laitteistolla tapahtuva kameravalvonta on automaattista liikennevalvontaa, on perusteltua, että siihen sovelletaan samoja säännöksiä kuin muuhunkin automaattiseen liikennevalvontaan.

Voidaan olettaa, että valvonnan vaikutus automaattisella keskinopeusmittauksella tehostuu selvästi ja sillä saavutettaisiin useita merkittäviä etuja. Käsityksemme mukaan se olisi myös taloudellisesti edullisempi kuin pelkästään pistekohtainen automaattinen nopeusvalvonta. Mittauspisteitten määrää vaarallisilla tieosuuksilla voitaisiin samalla vähentää.

Helsingissä 10.8.2012

Jyrki Haapala
Liikkuvan poliisin perinneyhdistys
Puheenjohtaja

Sven-Olof Hassel
Liikkuvan poliisin perinneyhdistys
Hallituksen jäsen

Tiedoksi:
Liikenne­ ja viestintäministeriö
Oikeusministeriö