LPPY:n hallituksen jäsenen S-O Hasselin haastattelu ESS:ssa

Peltipoliisien isä arvostelee sakotusta ja kertoo unohdetusta ideastaan, jota ei vastustettu

Tailgating Jericho, Kenya

Sakkotulojen sijaan huomiota tulisi kiinnittää enemmän liikenneturvallisuuteen. Näin uskoo turkulainen ylikomisario Sven-Olof Hassel, joka teki uransa Länsi-Suomen liikkuvan poliisin päällikkönä.

Hän jatkaa aktiivisesti työtään Liikkuvan poliisin perinneyhdistyksessä sekä projekteissa Ugandaa myöten.

79-vuotiasta Hasselia on kutsuttu suomalaisten peltipoliisien ”isäksi”, ja hänen mukaansa ensimmäisiä tolppia nimitettiin ”Hasselin tolpiksi”.

– Se taisi olla Yleisradion toimittaja Pasanen, Hassel sanoo.

Niin sanotusta isyydestä hän vierittää kunniaa toimittaja Unto Lahtoselle (1927-2012) ja liikennevaliokunnan silloiselle puheenjohtajalle Matti Viljaselle (1937-2015) Lahdesta.

– Viljasen aloitteesta eduskunta myönsi määrärahaa kokeilulle, johon osallistuivat liikkuva poliisi ja VTT, toteaa Hassel.

Ykköstielle Turun ja Muurlan väliin laitettiin 12 tolppaa 1993 ministeriön vastahangan ja kertaalleen torjutun aloitteen jälkeen.

Tulokset arvioitiin hyviksi, ja virallisesti kameravalvonta alkoi Turussa 1995 levitäkseen kaikkialle Suomeen.

Sittemmin pistemäinen kameravalvonta on jäänyt pahasti ajastaan jälkeen, arvioi matka-aikavalvontaa hoputtava Hassel.

Jyrkkä mielipide

Hasselia eivät ilahduta rikesakkojen tuplaamiset ja aikeet laskea sakotusrajoja. Rikesakot tuplattiin syksyllä, uusi tuplaus voi toteutua keväällä.

– Olen jyrkästi sitä mieltä, että tässä mennään väärää rataa, Hassel vastaa sillä lisäyksellä, että kovempia mielipiteitä nopeusvalvonnasta esittää esimerkiksi liikennelääketieteen professori Timo Tervo.

– Niin oudolta kuin se kuulostaakin, en oikein pidä tästä kehityksestä, Hassel sanoo.

Ensinnäkin hän arvioi, että kameroita viritetään, kun ei tarvitsisi.

– Ruotsissa viritetään kamerat silloin, kun on vaarallinen keli tai liikennevirrat etenevät liian suurella nopeudella. Ei niinkään olla sakotusmielessä liikkeellä niin kuin Suomessa.

Talvinopeuksia Hassel pitää varsin perusteltuina. Hän arvioi, että parhaiten turvallisuutta edistetään kelin mukaan vaihtuvilla rajoituksilla, mutta järjestelmien haittana on hinta.

Seuraava askel

Ensimmäisessä keskinopeuden valvontakokeilussa Viitostiellä Heinolassa 2010 ilmeni teknisiä ongelmia, eikä asiaa ole sen jälkeen pidetty kovasti julkisuudessa esillä. Sven-Olof Hassel haluaa olla poikkeus.

Hän on seurannut keskinopeusvalvontaa Britanniassa, Hollannissa ja Norjassa ja uskoo, että Ruotsi tulee perässä.

Hassel arvioi, että matka-aikavalvonta voi olla autoilijalle ”jopa ystävällisempi” kuin pistemäinen kameravalvonta, sillä se ei esimerkiksi rokota, jos nopeus nousee hetkeksi ohitustilanteessa.

Matka-aikavalvonnalla voitaisiin myös paremmin puuttua vaarallisiin poikkeamiin liikennevirtojen nopeuksista.

Sakotusrajoista voitaisiin Hasselin mielestä päättää kokeilemalla liikennevirtojen sopivia nopeuksia. Hän esittää myös, että ensimmäisellä tolpalla kuvattaisiin kilpi ja toisella kilpi sekä kuljettaja.

– Professori Tervo on jyrkästi eri mieltä Ruotsin ja Norjan asiantuntijoiden keskinopeusteorioista. Hän ei usko niihin ja on sitä mieltä, että nopeusvalvontaan kiinnitetään liian suurta huomiota Suomessa. Automaattivalvonnan jälkeenjäämisestä Tervo on kanssani samaa mieltä, huomauttaa ylikomisario Hassel.

Hidasta toimintaa

Liikennevalvonnan uudistaminen on Hasselin mielestä ollut perinteisesti varsin hidasta Suomessa. Hän uskoo, että syyt liittyvät suomalaiseen virkamiesvastuuseen sekä kokeilujen aiheuttamaan runsaaseen työhön Suomessa.

– Kun muut maat ovat jo menneet menojaan, niin Suomessa pikku hiljaa herätään.

Noin 25 vuotta sitten Hassel toi alkolukon Suomeen Yhdysvalloista, jonne ne levisivät Kanadasta. Aloite alkolukon käyttöönotosta torjuttiin, eikä innostusta juuri ollut.

Ruotsissa laite yleistyi nopeasti, Suomessa hyvin hitaasti.

1990-luvun puolivälissä Hassel osallistui Yhdysvalloissa tarkkuusalkometriseminaariin. Niiden käyttöönotto oli huomattavasti nopeampaa Norjassa ja Ruotsissa kuin Suomessa.

1990-luvulla Hassel istui partioautossa Skotlannissa seuraamassa rekisterikameroiden käyttöä.

– Teimme esityksen, eikä tapahtunut yhtään mitään. Nyt vasta ne ovat tulleet.

Toteutunut esimerkki

Päinvastaisiakin esimerkkejä on. Juuri Hasselin aloitteesta 8-tiehen maalattiin 50 metrin välein turvaväleistä varoittavat merkit vuonna 1992. Merkkejä on Mynämäellä 80 km/h:n alueella tänäkin päivänä, ja niitä pitää näkyä edessä kaksi.

Maalauksia on kokeiltu muuallakin, mutta idea ei oikein koskaan lähtenyt lentoon. Merkkien on osoitettu pidentävän turvavälejä, mikä vähentää muitakin onnettomuuksia kuin vain peräänajoja, korostaa Hassel.

Esimerkiksi Liikenneturvan tutkimuksessa tienkäyttäjät hyväksyvät maalaukset lähes mutinoitta.

Hasselin mielestään näyttää siltä, ettei turvavälejä pidetä erityisen tärkeinä ”kirjoituspöytien ääressä”.

– Kun itse on ollut kentällä ja tutkinut onnettomuuksia, niin kyllä paljastuu se kylmä totuus.

Onnettomuustutkintalautakunnassa Hassel arvioi osallistuneensa noin 500 kuolemaan johtaneen onnettomuuden tutkintaan. Työnsä liikennepoliisina hän aloitti 1950-luvun lopulla.
Aaro Virolainen